perjantai 17. marraskuuta 2017

Jack Cheng: Kosmoksessa tavataan

Jack Chengin Kosmoksessa tavataan on hänen ensimmäinen lastenkirjansa ja ilmeisesti myös ensimmäinen suomennettu kirja oli yllättäjä monella tapaa.


Tarina kertoo elämäniloisesta, uteliaasta ja sopivalla tapaa hiukan hassun nörttimäisestä*, intohimoisesti raketteihin ja avaruuteen suhtautuvasta 11-vuotiaasta Alexista. Näin nörttinä itsekin oli helppo samaistua, vaikka itse tuossa iässä olinkin hiljaisempi kuin sosiaalinen Alex.

Alex haluaa SHARF-tapahtumaan (Southwest High-Altitude Rocket Festival) lähettämään avaruuteen oman rakettinsa ja sen mukana kultaisen Ipodin, jolle on äänittänyt erilaisia asioita. Kirja onkin kirjoitettu äänitysten muodossa, joka aluksi tuntuu vähän hassulta mutta on sitten ihan virkistävä tyyli. Lisäksi kirja olisi varmasti helppo lukea lapselle, joskin en ole ihan varma sopiiko tämä kira sen ikäiselle jolle yleensä luetaan. Alex pakkaakin tavaransa ja ottaa mukaan koiransa Carl Saganin ja lähtee ensin junalla, ja sitten kimppakyydillä kohti SHARFia.


Kirjan alkupuolella sai jo vähän tunnetta että taustalla on jotain surullista, sitä arvasi että joki ei ol täysin kohdillaan, mutta loppupuolella hyväntuulinen tarina alkaa saada surullisia piirteitä. Alexin valtava elämänilo kuitenkin puskee läpi kaikesta ja vaikka välillä itkettäisikin niin hänen tapansa suhtautua kaikkeen vie siltä pahimman terän. Kirja käsittelee vakavia aiheita ja vaikka ne ovatkin aikalailla lapsille sopivasti kirjoitettuja niin ne tekivät kirjasta minulle suuren yllättäjän.

Plussaa muuten siitä että kirjassa unohdettiin heteronormatiivisuus alun jälkeen ja alettiin puhua naisparista ja miesparista pelkän heteroparin lisäksi. Miinusta siitä ettei kuukautisia käsitelty kirjassa kunnolla, vaikka se toisaalta tuntui ihan luontevalta ettei Alex halunnut puhua äänityksestän niistä vaan nolosteli asiaa, vaikka suorapuheisena Alex olisi toisaalta voinut myös pulauttaa asian.

Alex oli kirjan kultainen päähenkilö, joka tuntui muutamassa kohdassa, näin itsenäiseksi ja aktiiviseksi pojaksi, ehkä vähän liiankin nuorelta. Sillee onhan 11-vuotias ihan lapsi vielä, mutta ainoa asia mihin minä en ihan samaistunut oli tämä puoli hänessä.

Sitä sanotaan että lasten kirjallisuudessa päähenkilön ikä miinus 2-3 vuotta = kohdeikä, joten sen mukaan tämä olisi 8-9 vuotiaille sopiva kirja. Minun on vaikea arvioida tämmöistä, mutta voin sanoa että kirja sopii myös aikuiselle, joka haluaa lukea vähän jotain kevyempää. Common sense-sivusto, jossa julkaisijan ikäsuosituksen lisäksi käyttäjät arvioivat minkä ikäiselle kirjat, elokuva ja pelit sopivat sekä kertoo onko siinä esimerkiksi kirosanoja, väkivaltaa tai hyviä roolimalleja sanoo että tämä olisi 10-vuotiaille tai vanhemmille sopiva (sivusto sisältää juonipaljastuksia, koska se on tarkoitettu vanhempien avuksi arvioimiseen sopiiko tämä kirja heidän lapselleen). Sanoisinkin että 10-14-ikäryhmälle tämä on hyvin sopiva kirja, joskin osa 14-vuotiaista on jo "liian vanhoja" tälle (luultavasti omasta mielestän). Riippuen lapsesta suosittelisin tätä ehkä yhdeksästä ikävuodesta eteenpäin, varsinkin jos vanhempi on valmis keskustelemaan kirjan vaikeammista teemoista.


*Nörtti sanalla on huono kaiku, mutta kannustan kaikkia nörttejä ja nörttien ystäviä käyttämään sitä jotta se saisi neutraalimman tai positiivisen kaiun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti